Olin ranskantunnilla jonka jälkeen kävelin torille. Minua vaivasi melko ikävä närästys, joten ajattelin käväistä apteekissa, mikäli torinlaidalta löytyy nopesti avoin apteekki. Kauempaa tämä vaikutti lupaavalta. Mutta kas, ei tuohon valtavaan kylttiin ollutkaan luottaminen, sillä ovessa on kyltti, jonka huomaa vasta huomattavasti lähempänä ja siitä paljastuukin vasta totuus. Pöh.
Istuskelen kesäkodin pihalla. On kaunis kesäilta, ilma on raikas ja tuuli kahisuttaa puita. Istuskelin keinussa, hörpin kahvia kera keksisuklaan ja lueskelin puhelimestani Pikkunaisia (englanniksi, kiitos Project Guthenbergin). Tyttäreni tuli istuskelemaan viereeni ja pian kuului: "Äiti, katso." Siili taapersi puskien vierustaa. Rupesin kyttäämään kuvausmahdollisuutta ja siinä kytätessä huomasimme pihapiirissä toisenkin siilin... kolmannenkin... ja vielä neljännen. Varmuudella täällä pihapiirissä siis likkuu neljä eri siiliyksilöä, kenties siiliperhe. Yhdessä vaiheessa kaikki neljä olivat kokoontuneena yhteen puskaan piiloon, yksi niistä tuhisikin (pelostako?). Lopulta onnistuin saamaan kaksi niistä samaan kuvaan ja päätimme antaa heille rauhan. Eipä aikaakaan, kun keinusta saimme katsella ainakin kahden niistä taas taapertavan pihan poikki.
Puolitoista viikkoa sitten kirjoittelin, kuinka uusi vuokra-auto sai haaveilemaan uudesta autosta. Silloin oma automme oli vauriokorjaamolla. Silloin emme osanneet edes aavistaa tulevaa. Noin viikko sitten tuli yllättävä puhelu. Automme korjauskustannukset olikin arvioitu uudelleen ja olivatkin yllättäen niin korkeat, että lunastukseen meni. Joten loppuviikosta sitten käytiin koeajamassa "uusi" auto (on se kolme vuotta nuorempi kuin edellinen), tehtiin paperit, seuraavana päivänä oli uusi auto jo alla ja tänään sitten luovuttiin vanhasta autosta. Tässäkin on kattoikkuna, kuten lähisukulaisessaan taannoin vuokraamassamme autossa.
Juhannusta on nyt juhlittu oikein olan takaa. Rehellisesti ja valehtelematta en ole koskaan ennen juhlinut juhannusta näin pitkällä kaavalla. Hauskaa on ollut, vaikkei sää olekaan suuresti suosinut. Kuitenkin kuin kruunuksi hauskalle illalle oli sää näin juhannuksen jälkeisenä yönä lähes täydellinen kävellä paikallisesta kuppilasta tukikohtaan. Myöhemmin tänään kutsuu jälleen koti ja huomenna työt. Loma on mennyt niin vauhdilla, mutta niin luulisi menevän seuraavat kaksi työviikkoakin, ennenkuin jälleen koittaa kesäloma.
Tunnollinen työntekijä sairastaa lomalla. Olen nyt kolmatta päivää flunssassa, mutta kai jo paranemaan päin. Silti lähdimme jo ajamaan Keski-Suomeen juhannuksen viettoon. Yhtä hyvin voin lepäillä perilläkin. Tässä nyt körötellään hienolla uudella vuokra-autolla, jossa on kattoikkuna (jonka läpi tuo kuvakin on otettu), kun oma auto on vauriokorjaamolla (joku törttö peruutti kylkeen). Tämä on vaarallista tällainen vuokra-autoilu, alkaa himoita uutta autoa. No, haaveilla aina voi...
Bon Jovin keikka päättyi juuri. Oli se upea jälleen kerran. Me olimme sentään sateensuojassa, mutta Jon oli hänen omia sanoja lainaten suihkussa 40000 lähimmän ystävänsä edessä. Kämmenet on arkoina ja ääni käheä, lisäksi olen melkolailla uitettu koira, sillä vaikka itse keikan ajan olimme sateensuojassa, niin matkalla stadionilta bussille ehti hyvin kastua - mutta kyllä se oli sen arvoista.
Ensimmäinen virallinen kesälomapäivä. Viime viikolla jo sain uudet "silmät", tänään kävin lasten kanssa hakemassa kaikille kolmelle uudet "päät". Tämä viikko (arkipäivät) ollaan lasten kanssa kolmestaan, mies on leikkimässä sotaa.
(Noin) kahden tunnin päästä alkaa kesäloma. Sen kunniaksi kävin lounastauolla jäätelökioskilla. Eilen oli kova lomallelähtöstressi, mutta aika lailla alkaa nyt kaikki tärkeimmät olla tehtynä ja voin toivon mukaan aloittaa lomani hyvillä mielin. Olo on leppoisa ja iloinen, sillä olen jo pitkään ollut loman tarpeessa. Pidän työstäni, viihdyn työssäni, mutta puolitoista vuotta putkeen töitä niin, että lomaa on ollut vain viikko uuvuttaa silti, oli työ sitten kuinka mielekäs hyvänsä.
...on lyhyt aika etsiä ensin mukava paikka istahtaa (vaihelun vuoksi jonnekin muuallekin kuin kivenheiton päähän työpaikalta), nauttia pienet eväänsä ja kipittää takaisin työn ääreen. Eiköhän tämä nyt kelpaa. Vaikka istun varjossa on melkoisen kuuma. Pitäiskö pikkuhiljaa vaihtaa täysmittaiset farkut edes capreihin?
Luulin ensin että joku oli unohtanut tyynynsä penkille jokirantaan, mutta sehän onkin kiinnitetty penkkiin. Tyynyn kulmaan on kiinnitetty lappu, jossa lukee: "Tämä tyyny on ommeltu kaupunkilaisten päivätorkkuja varten. Istahda penkille, paina pääsi tyynyyn, kuuntele alkavan kesän ääniä ja nauti olostasi." En kuitenkaan tällä lounastauolla noudattanut ohjetta, mutta kenties joku toinen päivä.
